Muutamille olen kolmen viikon välein tapahtuvan myrkytyspäivän/hoitopäivän/sytosetin kulkua selventänytkin, mutta tehdäänpä se ihan näin kollektiivisestikin, kuvien kera vieläpä.
Edellisenä päivänä pitää käydä laboratoriossa lahjoittamassa pari putkiloa verta. Paria ekaa kertaa lukuun ottamatta kaikki arvot on olleet mulla nyt normaaleja, mikä on tietysti hyvä. Maksa-arvot ja tulehdustasot lienevät niitä yleisimpiä, jotka lähtevät jossain vaiheessa nousuun. Edellisenä iltana täytyy myös ottaa ensimmäinen annos kortisonia pillereinä. Kortisoni ehkäisee sytostaatista tulevia allergiaoireita, ja niitä täytyy ottaa kolmen vuorokauden ajan hoitopäivän yhteydessä. Kortisonissa on kaksi ongelmaa: ensinnäkin, ne sotkevat vatsan tasapainoa melko huolella. Suojalääke Somac ei auta loputtomiin, mutta hieman toivottavasti kuitenkin. Kuitenkin esimerkiksi aamukahvi on täysin poissuljettu juomavaihtoehto muutamana päivänä, jollei halua kärsiä äärimmäisen kivuliaista vihlomisista vatsassa. Toiseksi, kun kolmen päivän kortisonikuuri loppuu, iskevät varsinaiset sivuoireet, kun ei ole enää mitään lääkettä elimistössä piristämässä oloa. Uh-oh.
Itse tiputuksessa annetaan muutamaakin eri ainetta vuorotellen. Yhteiskesto on yleensä kaksi ja puoli tuntia, joillakin kerroilla enemmän.
1. huuhtelu (suolaliuos?)
2. Herceptin
3. huuhtelu
4. Doketakseli
5. huuhtelu
En juurikaan välitä kanyyleista ja/tai piikeistä. Lääkkeet vaikuttavat suoniin jollain tapaa kuivattavasti tai tekemällä niistä muuten nihkeitä niin, että kerran jos toisenkin on sopivia suonia pitäinyt meikäläiseltä etsiä niin verikokeessa kuin kanyylinlaitoissakin. Ja kun ei niihin piikkeihin edes totu. Yksi huonosti mennyt, kivulias kerta niin johan on traumatasot taas kohollaan.
Doketakseli on tämänhetkinen varsinainen sytostaatti, jota saan. Sen aikana saan käsiin ja jalkoihin jäädytetyt töppöset, sekä pyrin syömään jääpaloja kokoajan. Näillä kylmillä kapineilla heikennetään pintaverenkiertoa, jolloin kynsi- ja suuoireet pysyvät paremmin hallinnassa. Kynteni ovat haurastuneet, mutta ne eivät näytä onneksi irtoavan. Suuoireita (kuivuus, kipeys, mikään ei maistu miltään) tulee oikeastaan aina. Ne onneksi lieventyvät muutamassa päivässä.
Hoitohuoneessa on telkkari ja lukemista, usein myös muita potilaita. Hoitaja käy useasti katsomassa tilannetta. Huone ja hoitaja on aina sama, mikä on hyvä ja tärkeä asia onnistuneen hoidon kannalta. Ilokseni mulla on myös joka kerta ollut joku ystävä mukana pitämässä seuraa! Hanskat käsissä kun ei esimerkiksi lehden luku oikein onnistu, ja toisaalta pienessä lääkehiprakassa ei oikein saa nukuttuakaan.
Jälkeenpäin olo on aina vähän pöhnäinen, mutta suurin väsymys ja kolotus tulee tosiaan vasta parin päivän viiveellä. Ne päivät täytyy aina pyhittää mahdollisimman suurelle määrälle lepoa, välttää raskasta liikuntaa tai mitään muuta energiaa vievää aktiviteettia. Helpommin sanottu kuin tehty.
p.s. Kuvissa on väliaikaishiukset, artsy-partsy-etutöyhtö, joka leikattiin juhannuksena ja kesti noin viikon verran. Vähän on sitäkin jo ikävä. :)
Voi näyttää hurjalta touhulta! Ystäväni sai kestokanyylin sytostaatteja varten, voisitko sinä saada niin ei tarvisi aina koskea niin paljon :( Tsemppiä ja oot uskomattoman reipas <3
VastaaPoistaOnhan se vähän, mutta oikeastaan aika iisiä! Tylsää vaan helposti, kun pitää istua paikallaan niin kauan. Hankalampia on aina ne sivuoireet. Kestokanyyliakaan ei taideta ihan helposti laittaa... Mutta kyllä noi piikit kestää kun on pakko. :) Kiitos <3
Poista