Whatevs

En saa aikajanaa päivitettyä. Blogger ei toimi.

Kerrottakoon, että olen taas kipeänä. Nämä pari viimeistä sytokertaa ovat ajaneet valkosoluni turmion tielle (eli olemattomiin), mikä johti viimeksi pariviikkoiseen flunssaan. Tällä kertaa yskänkohtauksia ja tukkoisuutta on jatkunut taas yli viikon. TAAS olen tilanteessa, jossa on täytynyt perua tanssitunteja ja muita menoja. TAAS vietin eilisen Meilahden päivystyksessä, josta sain antibioottitipat silmätulehdukseen (alkava, on jo väistynyt jes), antibiootit poskiontelontulehdukseen (ensimmäinen elämässäni) sekä valkosolujen kasvutekijöitä pistoksena suoraan polilla. Ei onneksi siis tarvinnut jäädä tälläkään kertaa osastolle. Neutrofiilit oli 0,46 mutta CRP ja muut normaalit, niille ketkä tästä nyt mitään ymmärtää. Neutrofiilien alaraja taitaa olla 1,5.

Kuten eräskin FB-status ilmaisi: "Flunssassa on raskasta olla. Aivan kuin olisi päättymätön krapula." Niinpä. Loputon väsymys (yskä ei anna nukkua öisin) johtaa innottomuuteen kaikkea kohtaan. Kalenterissa lukisi kaikennäköistä oikeaakin tekemistä, jotka vievät sitten mehut täysin, kun ei kaikkea voi perua. Maailman inhottavinta. Sen sijaaan tiedän tällä hetkellä varmaan kaiken häistä ja koiran kouluttamisesta (terkut Samulle!), kun katson vähän liikaa telkkaria päivisin. Aivot narikkaan -ohjelmat on tällä hetkellä parhaita.

Muita ikäviä asioita atm ovat leikkauspuolen käden turvotus ja jatkuvat piikitykset. Piikkejä on survottu nyt perjantaina (3), eilen (1) ja tänään (1) ja huomennakin luvassa vielä yhdet kokeet (1). Edelleenkään suonet eivät oo kovin yhteistyöhaluisia, ja noistakin viidestä piikityksestä kolme on laitettu siihen yhteen ja samaan suoneen. Samasta varmaan yritetään huomennakin ottaa verta. Alkaa olla käsivarsi aika kipeä, ja pysyvät arvethan noihin suoniin taitaa jäädä. Tohon turvotukseen saanen jonkinlaisen tukihihan ensi viikolla, ja toivon myös lähetettä lymfaterapiaan. Se kiinnostaa enemmän, kuin joku ihme hiha.

Luin just jostain blogista, että levinneen rintasyövän kanssa korjausleikkausta saa odottaa kolme vuotta ensimmäisestä vuositarkastuksesta. Silloin kaiketi suurimmat riskit uusiutumiseen on jo ohitettu. Goddamn. Toisaalta, en oo vielä päätynyt sataprosenttisesti koko korjausleikkausratkaisuun ylipäätään. Leikkaus on aina riski, ja tavallaan arpi on jo osa minua. Se harmittaa, että rakkauteni olkaimettomat mekot ovat jääneet nyt unholaan. Toisaalta, aina sitä keksii kaiken maailman teippiratkaisuja. Sitten mahdollisesti keväällä 2017 mekkoasiat ei ehkä enää edes kiinnosta. Muiden mielipiteet oon jättänyt omaan arvoonsa ajat sitten, vaikken julkisissa suihkutiloissa olekaan alasti viime aikoina hypellyt.

Positiivisia asioita jos miettii, niin ensi viikolla selviää taas vähän enemmän. Ja keittiön parkettikin on huomenna ready -> "pääsee" siivoamaan kaappeja ja täyttämään ne uudelleen kattiloilla, jotka majailee esim. tässä vieressäni tällä hetkellä. Ja viikonloppuna on Fanfest. Nään Mardea. Ja Toni tulee tänne. Mutta nyt vois yrittää mennä nukkumaan, että jaksaa avata oven raksamiehille aamulla vielä viimeistä kertaa.